Olimme
sopineet asiakkaiden kanssa tapaavamme mökillämme Savonrannalla
puolen päivän maissa. Alkutervehdysten jälkeen kutsuin miehet
terassille istumaan ja aloitimme päivämme lyhyellä
teoriaosuudella, jossa juteltiin vavoista, keloista, siimoista,
jigeistä ja tietenkin uittotekniikoista ennen järvelle siirtymistä.
Eripainoisten jigipäiden ja runkojen vajoamisnopeutta havainnollistin
käyttämällä vesiastiaa.
![]() |
Jigauskurssit Saimaalla |
Vajoamisnopeudella
on merkitystä eri vuodenaikoina. Kuhan talvionkijat tietävät, että
uitto saa olla verkkaista, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa
käytetään myös hyvin aggressiivista uittoa kuhien herättelyyn.
Myös kuitusiiman paksuudella on merkitystä vajoamiseen, ja eri
vuodenaikoina on perusteltua käyttää eripaksuisia siimoja. Neuvon
asiakkaille myös kuidun ja fluoron yhdyssolmun ja käymme läpi
hyödylliset pientarvikkeet, jotka jigausta varten kannattaa hankkia.
Uitoista
on hyvä kirjoitus ja havainnollistava kuva vajaan vuoden vanhassa
M&K-lehdessä. Yksi uittotapa on antaa jigin vajota portaittain
pinnasta pohjaan siten, että se samalla siirtyy heittäjää kohti.
Toisessa sen annetaan vajota pohjaan ja sitä pompotellaan vavalla ja
kelaten heittäjää kohden. Kolmannessa jigin annetaan vajota
pohjaan ja sitä nostatetaan portaittain kelaten ja vavalla nykien
kohden pintaa ja heittäjää. Näillä pääsee jo hienosti alkuun
ja mahdollisuus erilaisten uittovariaatioiden ja värisytysten
keksimiseen on loputon. Neuvon asiakkaita kuvittelemaan mielissään,
miten jigi käyttäytyy kun he uittavat sitä kelaamalla tai vavalla.
Jigirunkojen
koolla, muodolla, värillä ja hajulla on merkitystä kalastavuuteen
eri vuodenaikoina, samoin kalastuspäivän säällä. Eri runkomallit
aiheuttavat vedessä voimakkuudeltaan erilaista värähtelyä, niiden
siluetit poikkeavat toisistaan (kala, mato, toukka) ja värillä
imitoidaan luontaisia saaliskaloja tai haetaan parempaa erottuvuutta
vedessä. Myös hajulla on merkitystä pyytävyyteen, samoin kuin
sillä miten jigi koukutetaan. Nämä asiat korostuvat erityisesti
kalojen ollessa huonolla syönnillä.
![]() |
Ahventen heittokalastusta Saimaalla |
Luotainta
ja plotteria hyödynnetään kalojen ja kalapaikkojen etsimiseen.
Käytän itse 6–10 km:n tuntinopeutta kaloja hakiessani. Selkeimpiä
tapauksia ovat paikat, joista saadaan selvät kalapiirrot ja voidaan
myös päätellä, miten päin kalat ovat pohjaan asemoituneet. Tämä
auttaa ankkuripaikan valinnassa. Vene ankkuroidaan kalojen tasalle,
mutta sivuun niistä, toisin kuin pilkittäessä. Kovassa tuulessa on
varsinkin lasten helpompaa kalastaa, mikäli vene ajetaan kalojen yli
ja ankkuroidaan vastatuuleen siten, että perästä voidaan heittää
suoraan myötätuulessa paikkaan, jossa kalat havaittiin. On myös
hyvä muistaa, etteivät lapset kykene heittämään pitkälle, joten
vene on syytä ankkuroida mahdollisimman lähelle kaloja, muttei
kuitenkaan niiden päälle.
Mikäli
jigivalinta ei miellytä kaloja, saattavat ne jättää sen täysin
huomiotta tai seurata jigiä veneen luo, minkä voi huomata
kaikuluotaimella. Huonosyöntiset kalat siirtyvät monesti veneen
keulan edustalle. Tästä syystä on hyvä aloittaa heittämällä
kohtaan, jossa kalat havaittiin ja tämän jälkeen kaikkiin
ilmansuuntiin veneestä. Kun veneessä on 3–4 kalastajaa, he
kalastavat kukin omia sektorejaan. Kontakti kaloihin haetaan
vaihtamalla aktiivisesti värejä ja malleja. Kunnon tärppi kertoo
värin löytyneen, varovainen kopaus tai tönäisy värin/värien
olevan jo oikeansuuntaiset. Tällaisessa tapauksessa runkoa voidaan
ehostaa jigitusseilla.
Paikallistuntemusta
ja tietoa kalojen syöntiajoista sekä liikkeistä ei pidä väheksyä.
Monesti on käynyt niinkin, ettei luotaimessa ole näkynyt kaloja,
mutta heitettyäni 5–10 minuuttia hyväksi tietämässäni paikassa
venettä väistäneet tai ajolla olevat kalat alkavat syödä.
Luotaamalla haetaan varmuus kalojen sijainnista, mutta sekään ei
aina kerro kaikkea.